Kotiinpaluu ja jäähyväiset

Hei ja tervetuloa lukemaan blogiani näin jälkikäteen! Olen Eeva, 20-vuotias sisustusalan opiskelija Hyvinkäältä. Tämä blogi kertoo vaihto-opiskeluajastani Viron Tartossa syksyllä 2018. Opintoihini kuului rakennus-, pintakäsittely- ja puuntyöstöalan töitä. Olin ensimmäinen (mutten toivottavasti viimeinen) sisustusopiskelija, joka lähti suorittamaan opintoja ulkomaille. Suosittelen kaikille, myös täysin alasta riippumatta!

Iso kiitos Juha ja Tanja kommenteistanne ja kiitos kaikille muillekin lukijoille ja tukijoukoilleni! Lämmin kiitos myös Hyrialle ja Erasmusprojektille vaihtoon lähtemisen mahdollistamisesta. Matka oli upea ja tästä on hyvä jatkaa opintoja.

Viimeinen koulupäivä ja Tagurpidimaja

Perjantaina 19.10. oli viimeinen koulupäiväni. Olo on haikea, sillä täällä oli mukavaa olla. Samalla olen onnellinen lähestyvästä kotiinpaluusta sekä siitä että kaikki meni vaihdon osalta niin hyvin. Koulupäivä oli muutoin normaali, mutta aamulla tapasimme Andrein kanssa ja täytimme tarvittavat lomakkeet. Puhuimme myös vaihtoajastani ja hän ihmetteli kovin sitä miten nopeasti aika on mielestäni mennyt. Onhan kaksi kuukautta toki aika pitkä aika, mutta täällä se on mennyt kuin silmänräpäyksessä. 

Tämän postauksen kuvituksena on kuvia vierailustani Tagurpidi majalla eli suomalaisittain Ylösalaisin talolla, joka on myös suomalaisille suosittu turistikohde. 

Koulutus ja sisustusmessut

18.10. Oli ainutlaatuinen päivä kun Safranin järjestämä koulutus toteutui ennen lähtöäni! Aiheena oli heidän  myymänsä luonnonmukaiset tuotteet sekä ylipäätänsä ympäristöasiat maaliteollisuudessa. Pääsimme oppimaan uutta ja myös kokeilemaan erilaisia savimaaleja ja tasoitteita. Kokeilimme myös Eicó -maaleja, jotka olivat todella peittäviä jo yhden kerroksen jälkeen. 

Työskentelytilamme oli upea

Pigmenttejä ja tadelaktia

Koulutuksesta suuntasimme paikallisille rakennus- ja sisustusmessuille, jotka järjestettiin Tarton messukeskuksessa. Huomasin messujen mainoksen pari viikkoa taaksepäin Espakin pihassa ja kysyin opettajalta josko meidän olisi mahdollista mennä sinne. Jo silloin hän sanoi ettei messuilla ole paljoa nähtävää, mutta jos haluaisin itse mennä sinne niin se katsottaisiin koulutyöksi. Olin siis jo päättänyt mennä, kun yllätyksekseni viime postauksessa kertomani StenCilitin työntekijät olivatkin lähettäneet meille kutsuvierasliput tapahtumaan! Onnea oli siis matkassa.

Itse messut olivat, kuten opettajani olikin varoittanut, aika pienehköt. Sisustusasiaa siellä ei ollut juurikaan, mutta ihmisille jotka rakennuttavat tai harkitsevat rakennuttavansa omaa taloa, messut olivat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Sisustussilmällä katsoen mieleen jäi lähinnä se ettei täällä tosiaankaan pelätä värien käyttöä arkisissakaan tiloissa.

Väriloistoa messuilta. Värilliset valokatkaisijat voisivat olla kiva yksityiskohta moneenkin kohteeseen.

Puutyöviikko ja verkostoitumista

9.-12.10. Olin edelleen puutyöluokan mukana. Omaa projektia en saanut vaan jatkoin toisen opiskelijan auttamista hänen töissään. Viikon aikana teimme kahta eri projektia. Toinen niistä oli koivupöydän teko, jonka aikana pääsin käyttämään monipuolisesti työkoneita sekä tekemään liimalevyä. Toinen oli rappusprojekti, jossa työstimme puuta ja päällystimme sen viiluilla. Viikko oli nopeasti ohi eikä kumpikaan projekti kerennyt valmistua, mutta tässä silti kuvia viikon varrelta.

Täällä koulussa puuseppäpuoli on todella suosittu ala. Meidänkin ryhmässä oli ainakin 30 oppilasta, ja työkaveri kertoi että vielä toinen melkein samankokoinen ryhmä käy koulua iltaopintoina. Ryhmät vaihtavat päivä- ja iltaopintovuoroja muutaman viikon välein, eli opiskelijoiden täytyy myös aikatauluttaa elämäänsä aika paljon koulun mukaan. Kyseinenkin kaveri siirtyi juuri tällä viikolla iltaryhmään, mikä sekin oli osasyynä lyhyeen visiittiini puupuolella.

Puuntyöstön eri vaiheita, työkoneita ja viikon päätteeksi työkaverille annettu muistaminen

15.10. alkaen olen jälleen ollut rakennuspuolella tekemässä lähinnä pintakäsittelyjuttuja. Maanantaiaamuna oli kivaa, sillä minä, toinen vaihtari ja opettajamme lähdimme verkostoitumaan keskustaan. Kävimme useassa eri sisustusalan liikkeessä sekä Aparaaditehtaalla katsomassa suunnittelijoiden työskentelytiloja! Siellä toimii esimerkiksi seinäsapluunoita valmistava Sten Cilit. Safran nimiseen paikkaan saimme jopa kutsun koulutukseen, ja he lupasivat koittaa järjestää sen jo ennen lähtöäni. Eli se ei ole vielä ihan varmaa, mutta toteutuessaan olisi todella mahtavaa! Verkostoituminen on niin suuressa roolissa tällä alalla että on ollut mukavaa harjoittaa sitäkin puolta täällä.

Muutama kuva reissulta

KHK ja kuulumisia

Tässä postauksessa kerron meidän koulusta Kutsehariduskeskuksesta eli tuttavallisemmin KHK:sta. KHK on noin noin 3000 oppilaan ammattikoulu, joka on toiminut täällä jo 95 vuoden ajan. Opiskeltavia aloja ovat liiketalous, turismi, puuntyöstö, sekä rakennus-, kauneus- ja ravintola-ala. 

Koulun tarina alkoi tosiaan jo vuonna 1921, ja neljä vuotta myöhemmin ensimmäiset 28 oppilasta valmistuivat aineinaan puu- ja takorautatyöt. Vuoteen 1930 mennessä koulussa pystyi opiskella myös esimerkiksi lukkosepäksi, hitsaajaksi ja automekaanikoksi. Koulu muutti niin nimeään kuin rakennustakin useaan otteeseen.

Erityisesti 70-luvulla koulu järjesti paljon oheistoimintaa: orkesteritoiminta, akrobatia, hiihto, uinti ja nyrkkeily olivat suuressa suosiossa. 80-luvulla koulu muutti nykyisiin tiloihin ja siellä aloitti muun muassa leipuri-kondiittorien ja maitotuotepäälliköiden koulutuslinjat. Opiskelijoita talossa oli noin 300. Vuoteen 1998 mennessä opiskelijoiden määrä oli jo yli kaksinkertainen.

Upea maalaus koristaa koulun käytävää

Nykyisen nimensä koulu sai vuonna 2002, jolloin myös opiskelijoiden määrä räjähti yli kahteen tuhanteen. Eniten opiskelijoita koulussa oli 2011-2012 (3584), josta määrä on lähtenyt hieman alaspäin vuosien kuluessa. Useampi opiskelija on voittanut 2010-luvulla Euroskills- ja Worldskills-kilpailuja. Myös ulkomaalaisia opiskelijoita on tullut kouluun paljon: vuoteen 2016 mennessä koululla oli 51 partnerikoulua 17 Euroopan maassa.

Vielä edelleenkin koulu järjestää paljon tapahtumia ja ryhmähenkeä on nostattamassa myös koulun oma maskotti tigu Teodor, joka on potkulautaileva etana! Monet myös kulkevat koulun  tuottamissa paidoissa ja käyttävät koulusormusta, joten vaikuttaa siltä että he todella ovat ylpeitä koulustaan! 

Koulun seiniltä voi myös katsoa kuvia sen alkuajoista tähän päivään saakka

Minun matkani KHK:ssa jatkuu enää viikon! Katsoimme parhaaksi että jatkan viimeisen viikon pintakäsittelypuolella, sillä kielimuuri ja valtava luokkakoko ilmenivät liian suuriksi haasteiksi puupuolella. Kuitenkin jo yksikin viikko oli hyvin antoisa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Tallinnassa ja Viljandissa

Viime viikolla avopuolisoni vieraili Virossa. Torstaina koulupäivän jälkeen lähdin häntä vastaan Tallinnaan, jossa vietimme hetken ennen paluuta Tarttoon. Lauantaina vierailimme Viljandissa, joka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Myös Tarttoa tuli esiteltyä ja oli hieno huomata, kuinka sujuvaa minun onkaan jo liikkua kaupungissa. Tässä muutama kuva reissuista.

Patkulin näköalatasanne Tallinnassa

Ritarilinnan rauniot Viljandissa

Viljandin riippusilta

Viljandin museo

Tarton kalteva talo

Pintakäsittelyjä ja puualalle siirtyminen

3.-5.10 meni jälleen nopeasti. Aiemmin kertomani projekti vaihtui uusiin tuuliin, sillä opettajamme Tiina oli hyvin innokas näyttämään meille erilaisia pintakäsittelytaitoja. Pääsimme kokeilemaan maalaamista sapluunoiden avulla, tekemään tasoitusmassasta kohokuvioita seinään sekä kokeilemaan erilaisia mineraalimaaleja. Teimme myös vertailuja esimerkiksi pitkä- ja lyhytnukkaisten telojen jättämistä jäljistä.

Tiinan lahja ja kuvia kauppareissulta

Tiina myös vei meidät tutustumaan rakennus- ja rautakauppoihin, kuten Decoraan, Espakiin ja Värvikeskukseen. Viikko oli niin inspiroiva, ja Tiinan asenne työtään ja meitä kohtaan mitä parhain, joten perjantaina muistimme häntä yhdessä pienellä lahjalla. Siitä oli mukava lähteä viikonlopun viettoon!

8.10. Alkoikin jo opinnot puuseppäpuolella. Siellä on paljon opiskelijoita, joten opettajalla ei ainakaan vielä ole ollut aikaa katsoa meille mitään omaa projektia. Hän ei myöskään osaa englantia, joten jo siitä syystä vietimme päivän yhden opiskelijan kanssa auttaen häntä omassa projektissaan. Kerron lisää viikon edetessä.